*Kutsu ja tiedote suomeksi löytyy alhaalta*

Affischbild: detalj ur Friday Evenings At Six O’Clock av Love Antell

 

UNHON MERI/Glömskans hav

Sverigefinska konstnärer om minne, generation, krig och migration

30 augusti – 5 oktober 2025 

Love Antell
Markus Copper
Edith Hammar
Lisa Juntunen Roos
Jonas Karén
Vegan Flava

Curator: Thella Johnson

Utställningen invigdes med kommunstyrelsens ordförande Jeanette Ovesson och Performanceverket M/S Glömskans hav framfördes av Palmira Koukkari Mbenga, Oméya Simbizi och Bottenviken och ett Samtal med utställande konstnärer, modererat av Thella Johnson genomfördes.

 

Någonstans möts det inre och det yttre havet. Den platsen heter Glömskans hav.
Havet existerar på riktigt. Som ett territorium, ett fysiskt livsvillkor, en transportsträcka genom världen där människa och natur möts. Men det existerar lika mycket i vår fantasi. Den mentala platsen havet är en plats för minnen och glömska, där vi skapar vår bild av hem, avstånd och horisonter. En plats bortom språk och territorialgränser. En plats där vi blir oss själva. Eller dumpar det vi vill bli av med.

– Det som skiljt familjemedlemmar, generationer och samhällsklasser åt är havet, jämt och ständigt detta hav! Jag ville ta fasta på det och samtidigt bejaka platsen vi befinner oss på, vid just Östersjöns kust i det gamla fiskeläget Baskemölla. Tiden har sin gång, platser och deras betydelse förändras. Att glömma det förflutna är naturligt men också ett aktivt val. Vad vi minns och vad vi glömmer berättar något om oss här och nu, säger utställningens curator, journalisten, författaren och musikern Thella Johnson

De deltagande konstnärerna, födda mellan 1978-2003, är bland de mest aktiva och innovativa på den just nu exploderande scenen av sverigefinländska konstnärer. På Tjörnedala får vi se exempel på konsthantverk där minnen av resande och hårt arbete flätas in i familjeporträtt i återbrukad plast. Videoinstallationer där krig och maktkamper projiceras på en nattlig skogsdunge. Identitets- och överlevnadskamp som utspelar sig i och på vattnet. Sorgearbeten över vattenlevande arter som människan utrotar.

På vernissagen den 30 augusti uruppförs performanceverket M/S Glömskans hav i konsthallen, specialskrivet av skådespelarna Palmira Koukkari Mbengaoch Oméya Simbizi (skapare av bl.a. hyllade teateruppsättningen Voice) som framträder tillsammans med medlemmar ur musikkollektivet Bottenviken.

Utöver de samtida konstnärskapen visar vi några utvalda skisser och teckningar av skulptören Markus Copper (1968-2019). Vi tackar kollegorna på Galleri Arnstedt för lånet av teckningarna till utställningen.

– Markus Copper är en av mina absoluta favoritkonstnärer från Finland, som också hade en stark koppling till Skåne där han periodvis levde och verkade, säger Thella Johnson.

Deltagande konstnärer:

 

Love Antell (SE)
“Genom digitala tillägg till en fysisk plats kan vi levandegöra olika tidslager”

Genom sina digitala verk ställer Love Antell, född 1980, frågor om vad som uttrycks i det offentliga rummet, och vilken betydelse det har idag.

The Statue in the Woods / Statyn i skogen
Ljusprojektioner, animation, musik och ljud

Gömd i skogen utanför Tammerfors på en klipphäll blickar statyn av general Mannerheim mot staden. Mannerheim-monumentet uppfördes 1956 av Evert Porila, och utgör en central plats för nationella högtider, men också för vandalism. Skadegörelsen av monumentet ingår i en tradition kopplat till offentliga ceremonier som går långt tillbaka i tiden. 

Utifrån sin dokumentation med foto, video och ljud har Love Antell skapat en digital gestaltning av platsen. På Tjörnedala Konsthall går den att uppleva som ljusprojektioner i ett rum.

Friday evenings at six o’clock
Utanför konsthallen är det digitala AR-verket ”Friday Evenings at Six O’Clock” utplacerat. 

Det är ursprungligen skapat som ett platsspecifikt verk, i dialog med monumentet ”535” i Åbo. Monumentet består av en skulptur skapat av konstnären Ismo Kajander 1994, som en minnesplats över fånglägret som låg där 1918-19. 

Monumenten ingår i en etablerad kanon av uppförda verk som uppmärksammar den politiska konflikt som bröt ut i Finland 1918 till följd av februarirevolutionen 1917. Händelserna ledde till Finlands självständighet, men även till ett inbördeskrig – en konflikt mellan de röda och de vita. 

Termerna röda syftar på socialisterna, arbetarklassen och de jordlösa fattiga som krävde förändringar av sociala strukturer. De vita bestod av medel- och överklass, och godsägande  bönder, men också av svenska och tyska frivilliga. Finlandssvenska General Mannerheim valdes till ledare för den vita armén. Det faktum att händelserna fortfarande är ett nationellt trauma kan illustreras av hur det officiella erkännandet av offer på den röda sidan i konflikten har varit fördröjt. Det väcker diskussioner om hur det kollektiva arvet och minnet av händelserna har konstruerats, och hur det illustreras i form av skulpturer i det offentliga rummet.

Love Antell, född i Stockholm 1980, är multimedial artist och bildkonstnär. Utöver sin musikkarriär (som soloartist, Florence Valentin, Bottenviken mfl) som spänner över två decennier är han en av pionjärerna i användandet av XR/AR-teknologi i bildkonsten i Sverige, med interaktiva digitala audiovisuella verk som utforskar platsens relation till tid, minne och identitet.
loveantell.se

 

Markus Copper 
 ”[När det är färdigt] står verket där. Om det valt mig eller om det är jag som valt mitt verk, det är svårt att säga. Inget går upp mot den känslan. Det här är meningen med livet.” 

Markus Copper (1968-2019) var skulptör och blev tidigt uppmärksammad för sina monumentala mekaniska installationer. Under många år levde och arbetade han i Skåne och Danmark. 

Whaling Station
Havet och vattnet var ofta centrala i hans verk, som i de sjungande skulpturerna Archangel of Seven Seas (1998) och Whaling Station (2009), och även i installationerna Kursk (2004) och Estonia (2006). Under utställningen UNHON MERI/ Glömskans hav på Tjörnedala konsthall visar vi bland annat två av Markus Coppers skisser till skulpturen Whaling Station. Teckningarna är ett lån från Galleri Arnstedt Östra Karup.

Markus Copper talade själv om sitt förhållande till hav och vatten i en intervju med den finska journalisten Päivi Nikkilä (Voima 7/2006):

”Elementen är råmaterial som jag använder för att gestalta en tanke eller händelse. Vissa gör enbart skulpturer av bilar, i mitt fall blev det havet.”

Point of no return
Minne från ateljébranden. År 2016 förstördes Markus Coppers ateljé på Söderslätt i en brand. Han flyttade efter det till Hørve i Danmark där han bodde och arbetade fram till sin död 2019. Teckningen är ett lån från Galleri Arnstedt Östra Karup.

Nutcracker, Spring Teddy och Circle of Brothers
Våldet var ofta starkt närvarande i Markus Coppers konstnärskap, människans våldsamhet och destruktivitet, övergrepp och krigsförbrytelser. Han kunde iscensätta det rent konkret i mekaniska skulpturer som gjorde utfall mot den som kom nära, eller som förstörde sig själva. Eller i mer symboliskt talande verk som installationen Circle of Brothers (2011), sex Ku Klux Klan-medlemmar med vinande cykelkedjor i händerna. Teckningarna är ett lån från Galleri Arnstedt Östra Karup.

Piknik na obotŝine/Roadside picnic
Markus Coppers sista bevarade bildserie föreställer graffiti i bunkrar, tunnlar och kulvertar från upptäcktsfärder konstnären och hans vänner gjort i Finland och Estland. Teckningen är ett lån från Galleri Arnstedt Östra Karup

Bildkonstnären Markus Copper, född i Helsingfors 1968, död i Holbæk 2019, är känd särskilt för sina storskaliga verk som dominerar rummet, och som utnyttjar ljud, mekaniska rörelser eller ljus. Många av hans verk kommenterar människans agerande, moral och mentala landskap.
(Bio: Kiasma)

Tack till Galleri Arnstedt för inlån av verk av Markus Copper.

 

Edith Hammar (SE)
”Teckningen är direkt. Den kan omforma och förändra ett narrativ, gestalta en fantasi” 

”Den verklighet vi befinner oss i kan vara ganska mycket av en besvikelse, den är ofta äcklig och ensam. Och om jag då genom en teckning kan göra ett mer behagligt rum … Och sen, när teckningen i sig finns här, då finns också det rummet här. Det blir ett sätt att nå inte bara mig själv, utan också andra.”

 

Edith Hammar, född 1992, har till UNHON MERI/ Glömskans hav särskilt valt ut fem bilder ur sitt seriealbum Homo Line (2020)

 

Så här berättar Edith, i konversation med Thella Johnson i SR P1 Kultur (6/8 2024), om den queera migration som gestaltas i Homo Line:

”Det är ju inte så konstigt att just hbtqia+-personer graviterar mot större städer eller platser än de själva kommer ifrån. En större plats kan innebära både anonymitet och att få återuppfinna sig själv utanför hemortens övervakande blick (…) Idag är Sverige och Finland ganska lika i hur queera communities kan leva och existera, men historien om ett Finland som inte räcker till och ett Sverige som är mycket bättre ekade som ett slags kollektiv sorg, en ensamhet i det queera sammanhanget som jag också kände av under min uppväxt. Det hade säkert också att göra med Sveriges stora musik- och kultur-export. Det fanns något estetiskt som skimrade där, som fick mig att blicka västerut och redan som barn tänka att jag skulle flytta till Sverige.

Edith Hammar, bildkonstnär född i Helsingfors 1992, har kol och bläck som främsta arbetsredskap. Hens självbiografiskt drivna teckningar, såväl i seriealbumen Homo Line och Portal som i fristående verk som Hot and slutty giants, introducerar en rad ickebinära huvudkaraktärer vars erfarenheter blir i självklart fokus. Bilderna, fulla av detaljer som svettdroppar, snörda gylfar och jättelika tårar, kastar om proportioner och perspektiv i en värld som kan både vara grå, ensam och monoton och, å andra sidan, fylld av erotik och surrealism.
elmhammar.com

 

Lisa Juntunen Roos (SE)
”Görandet har funnits nära människan alltid och varje berättelse har ett material. ”

Lisa Juntunen Roos, född 1988, visar på UNHON MERI/Glömskans hav tre textilverk, Perinnöstä ja halusta, Äiti och Jos saisin valita, på temat familj och socialt arv.

Om Perinnöstä ja halusta
Perinnöstä ja halusta (av arv och önskan) gestaltar en privat berättelse om möjligheten till ett annat liv och hur det genom ett barns perspektiv i efterhand kan förstås. 

Av arv och önskan bygger jag mitt liv.

Om Jos saisin valita
Standar med ett porträtt av en kvinna. Kvinnan är min mormor men i detta arbete blir hon också en representant för alla textilhantverkare. Verkets titel, Jos saisin valita, på svenska Om jag fick välja, syftar på längtan efter privilegiet att fatta egna beslut om sitt liv. Under standaret tågar alla de som skapat något ur inget.

Lisa Juntunen Roos, född i Västerås 1988, är textilkonstnär med ett ben i den traditionella textila slöjden och ett i konstnärlig forskning. Hennes verk – i återbruksmaterial såsom gamla kaffepaket – blir till ett tvåkulturellt historieberättande i kapitelform. 2023 utsågs hon till Årets unga konsthantverkare av Bengt Julins Fond.
lisajuntunenroos.se 

 

Jonas Karén (FI)
”Och så, plötsligt, dog du. Hemma, så du inte behövde komma till ännu ett sjukhus.” 

Jonas Karén ur Allt luktar cigg

[jag kan inte simma

så bra

jag har försökt lära mig

många gånger men jag är dum

hela min familj är dum]

Ur Affischer på stan
Jonas Karén närstuderar i sin bildkonst ofta sin uppväxt och dess sociala relationer och familjesituationer. I sin serie collage Affischer på stan, skapade till grupputställningen UNHON MERI/ Glömskans hav på Tjörnedala konsthall relaterar han till havet och vattnet genom att föra in ämnet simmande och simkunnighet och det sociala stigma det innebär att aldrig ha lärt sig simma.

 

Jonas Karén, född i Stockholm 1980, är en sverigefinsk bildkonstnär som bor och arbetar i Helsingfors sedan 2018. Teman som klasstillhörighet och utanförskap återkommer i hans autofiktiva narrativ genom bildkonst i olika former – ofta oljemålningar och collage som i utställningen Allting luktar cigg (Galleri Sinne, Helsingfors 2022) där en mors kedjerökande präglat verken. Han gör även musik och performanceverk. Jonas Karén har deltagit i grupputställningar i både Finland och Sverige och gjort flera soloutställningar i Finland.
jonaskaren.se

 

Vegan Flava/Tommy Mäkinen (SE)
”I mitt konstnärliga arbete har jag undersökt betydelser av förlust. Förlust av natur som vi kanske inte ens lärt känna, men som varit en verklighet för andra arter sedan länge.”

Tommy Mäkinen, född 1978 och känd under pseudonymen Vegan Flava, presenterar i utställningenUNHON MERI/ Glömskans hav en serie äldre och helt nyskapade verk under rubriken Havet som glömmer / The Sea That Forgets. 

Om några av verken:

A Clear Cut in the Biosphere
En gestaltning av den hastigt krympande biologiska mångfalden i Sverige när naturskogar omvandlas till virkesproduktion. Bilden föreställer fem hackspettar som klättrar på en gammal ek formad som ett skelett. Den vitryggiga hackspetten är nära utrotning i Sverige. Mellanspetten är nationellt utdöd i Sverige.

A Sonar of the Baltic Void, Blue Desert
I Östersjön finns ett område på 66 000 kvadratkilometer där ingenting kan leva. Det är världens största döda havsbottenområde. Det enda som växer där är en blå öken. Det fick mig att börja avbilda denna val, östersjötumlaren, som en symbol för tillståndet som Östersjön befinner sig i. Tumlaren är den enda val som rör sig i svenska vatten året om. Den är en av världens minsta valar och den är utrotningshotad.

Vegan Flavas målning Blue Desert, gjord utifrån en av hans muralmålningar i Stockholm, överlämnades 2022 till EU-kommissionären för fiske- och havsmiljö, tillsammans med 120 000 namnunderskrifter insamlade av Coalition Clean Baltic, ett internationellt nätverk av miljöorganisationer.

A Drop of Boreal Hydrology
Detta screentryck avbildar trolldruvemätaren, en fjäril från de nordliga skogarna i Sverige, Norge, Finland, Baltikum, Ryssland och Sibirien. I Sverige klassas den som starkt hotad och förekommer endast på enstaka platser. Den trivs i svala och fuktiga miljöer vars naturliga hydrologi idag ofta störs av kalhyggen och dikning.

Tommy Mäkinen aka. Vegan Flava, född i Trollhättan 1978, är internationellt etablerad gatukonstnär, grafiker, muralmålare och visuell aktivist. Hans verk berör ofta klimatfrågan, som i gestaltningarna av Östersjöns kritiska tillstånd och den smältande kryosfären. I sina bilder där djur ser ut att vara gjorda av rötter uttrycker han de förflyttningar i naturen som sker när jorden värms upp.
veganflava.com

 

Thella Johnson (SE), curator
”Den sverigefinländska erfarenheten är en migrationserfarenhet, självupplevd eller en som gått i arv. Känslan av att lämna och färdas mot något nytt, okänt.”

Thella Johnson, curator och idé, blixtbelyser i UNHON MERI/Glömskans hav en grupp samtida konstnärskap som alla behandlar ett arv och en verklighet där sådant som migration och maktrelationer är gammal kunskap. 

De sverigefinländska konstnärerna som samlas på Glömskans hav förhåller sig alla till det förflutna, nuet och framtiden och är upptagna av frågor om vilka vi är och vill vara. Lisa Juntunen Roos flätade familjeporträtt och Jonas Karéns återskapande och omskapande av uppväxten. Love Antells digitala lager-på-lager-kommentarer till ärgade minnesstatyer. Vegan Flavas dystopier och sorgearbeten över förlorad artmångfald. Edith Hammars görande av färden över havet, med Finlandsbåten/Sverigebåten, till scenen för rannsakan av hem och kulturer, förtryck och motstånd, och samtidigt till en närmast utopisk plats där du kan få bli dig själv.

Thella Johnson, född 1979 i Stockholm, är sverigefinsk journalist, författare och musiker. Mest känd är hon som radiojournalist och var tidigare bland annat Sveriges Radios korrespondent i Helsingfors. Som musikartist och låtskrivare är hon del av kollektivet Bottenviken som hon grundade tillsammans med Love Antell och Mattias Björkas för att skapa konstnärlig dialog över Östersjön i konst och musik. 2023 romandebuterade hon med Fred, en skildring av efterkrigstidens människor i Finland och Sverige. År 2025 gav Samfundet Sverige-Finland henne utmärkelsen Främjarpriset, för hennes insatser för främjandet av relationerna mellan länderna. 

 

M/S Glömskans hav 
Performanceverk som uppfördes på Tjörnedala konsthall den 30 augusti 2025

Palmira Koukkari Mbenga och Oméya Simbizi arbetade senast tillsammans i den hyllade teaterföreställningen Voice på Angereds Teater 2024. På Tjörnedala konsthall, i samband med utställningen  UNHON MERI/Glömskans hav kommer de nu, i samarbete med konst- och musikkollektivet Bottenviken, att skapa ett nytt performanceverk med utgångspunkt i minoritetserfarenheten och sverigefinsk identitet. Verket kommer att uruppföras på vernissagen på Tjörnedala konsthall den 30 augusti 2025.

Palmira Koukkari Mbenga, född 1989, är skådespelare, dramatiker och journalist. Hon har uppmärksammats för pjäsen Voice (2024), som hon skrev tillsammans med Aurelia Day. Tidigare har hon bl.a varit manusredaktör på den internationella tv-seriesuccén Young Royals och haft en tioårig karriär som journalist på bland annat Sveriges Radio och DN. Hon rör sig ofta kring teman som berör spiritualitet, identitet, hbtqi+-frågor och andra minoriteters erfarenheter.

Oméya Simbizi, född 2003, är skådespelare och regissör. Hon har uppmärksammats för flera kortfilmer, bland annat den hyllade regidebuten Summer Nights Be Like (2024), och för sin medverkan i gulbaggebelönade 6 A. På scen har hon jobbat både i frigrupp och på institution, bl.a Riksteatern och från hösten 2025 Göteborgs Stadsteater. I sina verk intresserar hon sig för gruppens och identitetens påverkan på individen.

Bottenviken:
Projektet Bottenviken har hyllats av kritiker i hela Norden för debutalbumet ”Du och jag – ett rike – ett land” (2023), med svenska tolkningar av musik från Finland. Just nu turnerar de i Sverige och Finland.

Musikartisterna Love Antell, Mattias Björkas och Thella Johnson startade Bottenviken tillsammans med målet att sammanföra musiker, konstnärer och författare från Finland och Sverige för en dialog över Östersjön genom musik och texter. Utöver musikutgivningen ligger projektet även bakom den uppmärksammade podden och programserien ”Vi lyssnar på Finland – ett samtal om musik” i Sveriges Radio. Sedan våren 2023 har Bottenviken-bandet gjort bejublade spelningar bl.a på Way Out West i Göteborg, Södra Teatern i Stockholm och Savoy-Teatern i Helsingfors. Under 2025 arbetar de med både översättningar och nyskrivet material till ett kommande konceptalbum under arbetsnamnet Pyramiderna i norr.

Bottenvikens konstnärliga ledare:
Love Antell är musikartist och bildkonstnär. Han är verksam både som soloartist och med bandet Florence Valentin. Han har medverkat i den prisbelönta filmen Ingen riktig finne (Laulu koti-ikävästä – 2013), och serien Love i Finland för Sveriges television (2015).

Mattias Björkas är musiker och skribent. Han är frontperson och låtskrivare i bandet Vasas Flora och Fauna.

Thella Johnson är journalist, musiker och författare och under 2025 gästcurator på Tjörnedala konsthall.

Övriga musiker i Bottenviken:
Petter Bergander – piano

Utbildad på Kungliga Musikhögskolan i Stockholm med inriktning jazz och rock. Verksam som ledare av och pianist i Petter Bergander Trio men hörs ofta även tillsammans med Nils Landgren samt bland andra Lisa Nilsson, Amanda Jenssen och Louise Hoffsten. Petter medverkar på Bottenvikens album Du och jag – ett rike – ett land och turnerar med Bottenviken.

Jonas Bleckman – cello
Utbildad på Kungliga Musikhögskolan i Stockholm. Har spelat i olika konstellationer i Sverige och internationellt sedan 2011, bland annat med Ale Möller, Mats Berglund och Helsinge Baroque Band. Turnerar med Bottenviken.

 

Utställningen genomförs med stöd av Kulturrådet, Region Skåne, Simrishamns kommun, Musik i Syd, Letterstedtska föreningen och Kulturfonden för Sverige och Finland.

 

---

UNHON MERI/Glömskans hav

Muisti, sukupolvet, sota ja siirtolaisuus ruotsinsuomalaisten taiteilijoiden silmin

30.8.–5.10.2025 ÖSKG / Tjörnedala konsthall

Love Antell
Markus Copper
Edith Hammar
Lisa Juntunen Roos
Jonas Karén
Vegan Flava

Kuraattori: Thella Johnson

Avajaiset lauantaina 30.8.2025 klo 13-16

Näyttelytaiteilijoiden paneeli, moderaattorina Thella Johnson klo 14

Palmira Koukkari Mbengan, Oméya Simbizin ja Bottenvikenin performanssiteos M/S Glömskans hav heti paneelikeskustelun yhteydessä.

Kuraattorin kierros sunnuntaina 31.8.2025 klo 14

Jossain kohtaavat sisä- ja ulkomeri. Kohtaamispaikkaa kutsutaan unhon mereksi.
Tämä meri on oikeasti olemassa. Alueena, fyysisenä elintilana, kulkureittinä maailman halki siellä, missä ihminen ja luonto kohtaavat. Mutta yhtä lailla se on olemassa mielikuvituksessamme. Henkinen meri on muistojen ja unohduksen paikka, jonne luomme kuvan kodista, etäisyyksistä ja horisontista. Paikka, joka ylittää kieli- ja aluerajat. Paikka, jossa olemme omia itsejämme. Tai paikka, jonne jätämme sen, mistä haluamme päästä eroon.

– Se, mikä on erottanut perheenjäseniä, sukupolvia ja yhteiskuntaluokkia toisistaan, on meri, aina ja ikuisesti tämä meri! Halusin tarttua siihen ja samalla vahvistaa paikkaamme Itämeren rannikolla Baskemöllan vanhassa kalastajakylässä. Aika ottaa suuntansa, paikat ja niiden merkitykset muuttuvat. Menneisyyden unohtaminen on samalla luonnollinen ja tietoinen valinta. Se, mitä päätämme muistaa ja mitä päätämme unohtaa, kertoo meistä jotain tässä ja nyt, sanoo näyttelyn kuraattori, toimittaja, kirjailija ja muusikko Thella Johnson.

Näyttelyn vuosina 1978–2003 syntyneet taiteilijat ovat tällä hetkellä hurjalla vauhdilla laajenevan ruotsinsuomalaisen taitelijayhteisön aktiivisimpia ja innovatiivisimpia taiteilijoita. Tjörnedalassa näemme esimerkkejä taidekäsityöstä, jossa muistot matkoista ja kovasta työstä kietoutuvat yhteen kierrätysmuovista tehdyissä perhepotreteissa. Videoinstallaatioita, joissa sodat ja valtataistelut projisoituvat yölliseen metsikköön. Identiteetti- ja selviytymiskamppailuja niin vedessä kuin sen pinnallakin. Surua vedessä elävistä lajeista, joita ihmiset hävittävät sukupuuttoon.

Taidehallissa näemme näyttelyn avajaisissa 30. elokuuta näyttelijöiden Palmira Koukkari Mbengan ja Oméya Simbizin (mm. arvostetun Voice-teatterisarjan luojien) näyttelyyn suunnitteleman performanssin M/S Glömskans hav, jossa he myös esiintyvät yhdessä musiikkikollektiivi Bottenvikenin jäsenten kanssa.

Nykytaiteen lisäksi näemme kuvanveistäjä Markus Copperin (1968–2019) luonnoksia ja piirustuksia. Kiitämme kollegojamme Galleria Arnstedtissa piirustuksien lainaamisesta näyttelyyn.

– Markus Copper on ehdottomasti yksi suomalaisista suosikkitaiteilijoistani, jolla oli myös vahvat siteet Skåneen, jossa hän ajoittain asui ja työskenteli, sanoo Thella Johnson.

Osallistuvat taiteilijat:

Love Antell (SE)

”Tuomalla digitaalisuuden fyysisiin kohteisiin voimme herättää eloon erilaisia aikakerroksia.”

Digitaalisilla teoksillaan Love Antell, syntynyt 1980, kysyy, mitä julkisessa tilassa voi ilmaista ja mitä merkitystä sillä on nykyajassa.

The Statue in the Woods / Patsas metsässä

Valoprojisoinnit, animaatio, musiikki ja ääni

Love Antell /// 2025

Kenraali Mannerheimin patsas on piilotettu metsään Tampereen sivustalle kalliolle katsomaan kohti kaupunkia. Mannerheimin muistomerkin veisti vuonna 1956 Evert Porila, ja se on tärkeä paikka kansallisina juhlapäivinä, mutta altis myös ilkivallalle. Muistomerkin töhriminen on osa aikansa eläneisiin julkisiin seremonioihin liittyvää perinnettä. 

Love Antell on luonut patsaasta digitaaliseen paikan valokuvia, videoita ja ääntä hyödyntävän dokumentaation avulla. Tjörnedala konsthallissa sen voi kokea valoprojisointina.

Friday Evenings at Six O’Clock

Taidegallerian ulkopuolella on nähtävillä digitaalinen AR-teos Friday Evenings at Six O’Clock. 

Se on luotu alun perin paikkasidonnaiseksi teokseksi vuoropuheluun Turussa sijaitsevan muistomerkin 535 kanssa. Muistomerkki koostuu taiteilija Ismo Kajanderin vuonna 1994 luomasta veistoksesta, joka on muistomerkki paikalla vuosina 1918–19 sijainneelle vankileirille. 

Muistomerkit ovat osa vakiintunutta teosten kaanonia, joka kiinnittää huomion Suomessa vuonna 1918 vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen seurauksena puhjenneeseen poliittiseen konfliktiin. Tapahtumat johtivat Suomen itsenäisyyteen, mutta myös sisällissotaan – punaisten ja valkoisten väliseen konfliktiin. 

Termi punainen viittaa sosialisteihin, työväenluokkaan ja maata omistamattomiin köyhiin, jotka vaativat muutoksia sosiaalisiin rakenteisiin. Valkoiset koostuivat keski- ja yläluokasta sekä tilallisista maanviljelijöistä, mutta myös ruotsalaisista ja saksalaisista vapaaehtoisista. Suomalais-ruotsalainen kenraali Mannerheim valittiin valkoisten armeijan johtajaksi. Sitä, että tapahtumat muodostavat edelleen kansallisen trauman, kuvaa se, miten punaisten puolen uhrien virallinen tunnustaminen on viivästynyt. Se herättää keskustelua siitä, miten tapahtumien kollektiivinen perintö ja muisti on rakentunut ja miten sitä havainnollistetaan julkisessa tilassa veistosten muodossa.

Love Antell, syntynyt Tukholmassa vuonna 1980, on multimedia- ja kuvataiteilija. Kaksikymmentä vuotta kestäneen musiikkiuransa (sooloartistina sekä solistina Florence Valentinissa, Bottenvikenissä ja muissa kokoonpanoissa) lisäksi hän on Ruotsin kuvataidemaailmassa XR-/AR-teknologian käytön edelläkävijöitä interaktiivisilla digitaalisilla av-teoksillaan, jotka tutkivat paikan suhdetta aikaan, muistiin ja identiteettiin.

loveantell.se

Markus Copper 

”[Valmis] työ seisoo siinä. Onko työ valinnut minut vai minä työni, vaikea sanoa. Mikään ei vedä vertoja sille tunteelle. Tämä on elämän tarkoitus.” 

Markus Copper (1968–2019) oli kuvanveistäjä, joka sai jo varhain tunnustusta monumentaalisista mekaanisista installaatioistaan. Hän asui ja työskenteli useita vuosia Skånessa ja Tanskassa. 

Whaling Station ja Whaling Station, palje:

Meri ja vesi ovat usein keskeisessä asemassa hänen teoksissaan, kuten laulavissa veistoksissa Archangel of Seven Seas (1998) ja Whale Station (2009) sekä installaatioissa Kursk (2004) ja Estonia (2006). Tjörnedala konsthallissa järjestettävässä UNHON MERI / Glömskans hav -näyttelyssä esillä on muun muassa kaksi Markus Copperin luonnosta Whale Stationille. Piirrokset ovat lainassa Galleri Arnstedt Östra Karupilta.

Markus Copper itse kertoi suhteestaan mereen ja veteen suomalaistoimittajan Päivi Nikkilän haastattelussa (Voima 7/2006) näin: ”Elementti on aihio, jonka kautta yritän näyttää jonkun ajatuksen tai tapahtuman. Jotkut tekevät veistoksia vain autoista, mulla se elementti nyt sattuu olemaan meri.”

Point of no return 

Muisto studion tulipalosta. Markus Copperin Söderslättissä sijainnut studio tuhoutui tulipalossa vuonna 2016. Sen jälkeen hän muutti Tanskan Hørveen, jossa hän asui ja työskenteli kuolemaansa asti vuonna 2019. Piirros on lainassa Galleri Arnstedt Östra Karupilta.

Nutcracker, Spring Teddy ja Circle of Brothers

Väkivalta on usein vahvasti läsnä Markus Copperin taiteessa, ihmisen väkivaltaisuus ja destruktiivisuus, julmuudet ja sotarikokset. Hän pystyi lavastamaan tämän puhtaan konkreettisesti mekaanisiin veistoksiin, jotka suorastaan syöksyvät kaikkia lähelle tulleita kohti tai jotka tuhosivat itse itsensä. Tai vertauskuvallisemmin teoksissa, kuten installaatiossa Circle of Brothers (2011), joka esittää kuutta Ku Klux Klanin jäsentä ulisevat polkupyörän ketjut käsissään. Piirrokset ovat lainassa Galleri Arnstedt Östra Karupilta.

Piknik na obotŝine / Roadside Picnic

Markus Copperin viimeisin säilynyt kuvasarja kuvaa graffiteja bunkkereissa, tunneleissa ja alikuluissa taiteilijan ja hänen ystäviensä Suomessa ja Virossa tekemiltä löytöretkiltä. Piirros on lainassa Galleri Arnstedt Östra Karupilta.

Kuvataiteilija Markus Copper (1968–2019) on tunnettu erityisesti suurista, tilaa hallitsevista teoksista, jotka hyödyntävät ääntä, mekaanista liikettä tai valoa. Moni hänen teoksistaan kommentoi ihmisen toimintaa, moraalia ja mielenmaisemaa.

(Bio: Kiasma)

Edith Hammar (SE)

”Piirtäminen on suoraa ilmaisua. Se voi muokata ja muuttaa tarinaa, jäsentää fantasiaa.” 

”Meitä ympäröivä todellisuus voi olla melkoinen pettymys, se on usein vastenmielinen ja yksinäinen. Mutta jos voin tehdä siitä miellyttävämmän tilan piirrosten avulla… Ja kun itse piirros on täällä, myös tila on täällä. Se on tapa tavoittaa itseni lisäksi myös muut.”

Edith Hammar, syntynyt 1992, on valinnut viisi kuvaa sarjakuva-albumistaan Homo Line (2020) näyttelyyn UNHON MERI / Glömskans hav.

Näin Edith kertoi keskustellessaan Thella Johnsonin kanssa Ruotsin radion P1 Kultur -ohjelmassa (6.8.2024) Homo Linessa kuvatusta queerista muuttoliikkeestä:

”Ei ole ihme, että lhbtiqa+-ihmiset suuntaavat kohti suurempia kaupunkeja tai paikkoja kuin mistä he ovat kotoisin. Suurempi paikkakunta voi merkitä sekä anonyymiyttä että itsensä uudelleen löytämistä kotikaupungin valvovan silmän ulkopuolella […] Nykyään Ruotsi ja Suomi ovat melko samanlaisia siinä, miten queer-yhteisöt voivat elää ja olla olemassa, mutta tarina Suomesta, joka ei riitä, ja paljon paremmasta Ruotsista on kaikunut queer-kontekstissa eräänlaisena kollektiivisena suruna, yksinäisyytenä, jota tunsin myös lapsuudessani. Se liittyi varmasti osittain myös Ruotsin suureen musiikki- ja kulttuurivientiin. Se tarjosi esteettisyyttä, joka sai minut katsomaan länteen ja jo lapsena ajattelemaan, että muuttaisin Ruotsiin.”

Kuvataiteilija Edith Hammar, syntynyt Helsingissä vuonna 1992, tekee pääasiallisesti hiili- ja mustetöitä. Hänen omaelämäkerralliset piirustuksensa sekä sarjakuva-albumeissa Homo Line ja Portal että erillisissä teoksissa, kuten Hot and slutty giantsissa, kuvaavat ei-binäärisiä päähenkilöitä näiden kokemusten näkökulmasta. Kuvat, jotka ovat täynnä yksityiskohtia, kuten hikipisaroita, nyöritettyjä etuhalkioita ja jättimäisiä kyyneleitä, ravistelevat mittasuhteita ja näkökulmia maailmassa, joka voi olla sekä harmaa, yksinäinen että yksitoikkoinen ja toisaalta täynnä erotiikkaa ja surrealismia.

elmhammar.com

Lisa Juntunen Roos (SE)

”Tekeminen on aina ollut aina tärkeää ihmisille, ja jokainen tarina syntyy aina omasta materiaalistaan. ”

Lisa Juntunen Roosilta, syntynyt 1988, UNHON MERI / Glömskans hav -näyttelyssä esillä on kolme tekstiiliteosta, Perinnöstä ja halusta, Äiti ja Jos saisin valita, jotka käsittelevät perheen sekä yhteiskunnallista perintöä.

Perinnöstä ja halusta

Perinnöstä ja halusta kuvaa yksityistä kertomusta toisen elämän mahdollisuudesta ja siitä, miten se voidaan ymmärtää lapsen näkökulmasta jälkikäteen. Perinnöstä ja halusta rakennan elämääni.

Jos saisin valita

Naisen muotokuva jalustalla. Nainen on isoäitini, mutta tässä työssä hän on myös kaikkien tekstiilialan käsityöläisten edustaja. Teoksen nimi Jos saisin valita viittaa kaipuuseen saada tehdä omia päätöksiä omasta elämästään. Jalustan alla kulkevat kaikki ne, jotka loivat jotain tyhjästä.

Lisa Juntunen Roos, syntynyt Västeråsissa vuonna 1988, on tekstiilitaiteilija, jolla on toinen jalka perinteisessä tekstiilitaiteessa ja toinen taiteellisessa tutkiskelussa. Hänen teoksensa – jotka on valmistettu kierrätysmateriaaleista, kuten vanhoista kahvipaketeista – syntyvät luvuittain rakentuviksi kaksikulttuurisiksi tarinoiksi. Vuonna 2023 Bengt Julinin säätiö nimesi hänet vuoden nuoreksi taidekäsityöläiseksi.

lisajuntunenroos.se

Jonas Karén (FI)

”Ja sitten yhtäkkiä sinä kuolit. Kotona, jotta sinun ei tarvinnut enää mennä sairaalaan.” 

Jonas Karénin teoksesta Kaikki tuoksuu tupakalle.

[en osaa uida

kovin hyvin

olen yrittänyt oppia

monta kertaa, mutta olen tyhmä

koko perheeni on tyhmä]

Teoksesta Julisteita kaupungilla

Jonas Karén tutkii kuvataiteessaan usein tarkasti kasvatustaan ja sen sosiaalisia suhteita ja perhetilanteita. Tjörnedala konsthallissa järjestettävään ryhmänäyttelyyn UNHON MERI / Glömskans hav luodussa kollaasissa Julisteita kaupungilla hän liittyy mereen ja veteen esittelemällä uinnin ja uintitaidon teemaa sekä sosiaalista leimautumista sen johdosta, ettei ole koskaan oppinut uimaan.

Jonas Karén, syntynyt Tukholmassa 1980, on ruotsinsuomalainen kuvataiteilija, joka on asunut ja työskennellyt Helsingissä vuodesta 2018. Eri luokkiin kuulumisen ja ulkopuolisuuden kaltaiset teemat toistuvat hänen autofiktiivisissä kertomuksissaan kuvataiteen kautta eri muodoissaan – usein öljymaalauksissa ja kollaaseissa, kuten näyttelyssä Kaikki tuoksuu tupakalle (Galleria Sinne, Helsinki 2022), jossa teosten keskeinen teema oli äidin ketjupolttaminen. Lisäksi hän tekee musiikkia ja performanssiteoksia. Jonas Karén on ollut mukana ryhmänäyttelyissä sekä Suomessa että Ruotsissa, ja hänellä on ollut useita yksityisnäyttelyitä Suomessa.

jonaskaren.se

Vegan Flava/Tommy Mäkinen (SE)

”Taiteellisessa työssäni olen tutkinut menettämisen merkityksiä. Sen luonnon menettämistä, jota emme kenties edes ole oppineet tuntemaan, mutta mikä on ollut todellisuutta muille lajeille jo pitkään.”

Vuonna 1978 syntynyt ja salanimellä Vegan Flava tunnettu Tommy Mäkinen esittelee UNHON MERI / Glömskans hav -näyttelyssä sarjan vanhempia sekä täysin uusia teoksia otsikolla Meri joka unohtaa / The Sea That Forgets. 

Sarjan teoksia

A Clear Cut in the Biosphere:

Hahmotelma nopeasti Ruotsin kapenevasta biologisesta monimuotoisuudesta muutettaessa luonnonmetsiä puupelloiksi. Kuvassa viisi tikkaa kiipeilee luurangon muotoisessa vanhassa tammessa. Valkoselkätikka on kuolemassa Ruotsissa sukupuuttoon. Tammitikka on Ruotsissa jo kuollut sukupuuttoon.

A Sonar of the Baltic Void, Blue Desert

Itämerellä on 66 000 neliökilometrin alue, jossa mikään ei elä. Se on maailman suurin kuollut merenpohja-alue. Ainoa siellä kasvava asia on sininen autiomaa. Se sai minut alkamaan kuvaamaan tätä valasta, pyöriäistä, Itämeren tilan symbolina. Pyöriäinen on ainoa valaslaji, joka liikkuu Ruotsin vesillä ympäri vuoden. Se on yksi maailman pienimmistä valaista ja se on uhanalainen.

Vegan Flavan maalaus Blue Desert, joka on tehty yhdestä hänen Tukholmaan maalaamastaan muraalista, luovutettiin vuonna 2022 Euroopan unionin kalastus- ja valtameriasioista vastaavalle komissaarille yhdessä kansainvälisen ympäristöjärjestöjen verkoston Coalition Clean Balticin keräämien 120 000 allekirjoituksen kanssa.

A Drop of Boreal Hydrology

Tämä silkkipainatus kuvaa nunnamittaria, Ruotsin, Norjan, Suomen, Baltian maiden, Venäjän ja Siperian pohjoisissa metsissä elävää perhosta. Ruotsissa se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi ja sitä esiintyy vain yksittäisillä paikoilla. Se viihtyy viileissä ja kosteissa ympäristöissä, joiden luonnollista hydrologista elinpiiriä uhkaavat nykyään usein avohakkuut ja ojitukset.

Tommy Mäkinen alias Vegan Flava, syntynyt Trollhättanissa vuonna 1978, on kansainvälisesti paikkansa vakiinnuttanut katutaiteilija, graafikko, muraalitaiteilija ja visuaalinen aktivisti. Hänen työnsä käsittelevät usein ilmastoasioita, kuten Itämeren kriittistä tilaa ja sulavaa kryosfääriä. Teoksillaan juurista muodostuvissa eläimistä hän kuvaa maapallon lämpiämisestä johtuvia luonnon muutoksia.

veganflava.com

Kuraattori: Thella Johnson (SE)
”Ruotsinsuomalaisuus on koettua siirtolaisuutta, itse koettua tai perittyä. Tunnetta lähtemisestä ja matkustamisesta kohti jotakin uutta, tuntematonta.”

Thella Johnson, kuraattori ja ideoija, esittelee UNHON MERI/ Glömskans hav -näyttelyn viisi nykytaiteilijaa, jotka kaikki käsittelevät perintöä ja todellisuutta, jossa siirtolaisuuden ja valtasuhteiden kaltaiset asiat ovat periytyvää tietoa.

Unhon meren yhteen tuomat ruotsinsuomalaiset taiteilijat käsittelevät eri tavoin sitä, keitä me olemme ja keitä me haluamme olla. Kaikki teokset suhteutuvat eri tavoin menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen: Lisa Juntunen Roosin punotut perhepotretit ja Jonas Karénin kasvun verestäminen ja uudelleenluonti. Love Antellin digitaaliset kerroksittaiset kommentit patinoituneista muistopatsaista. Vegan Flavan dystopiat ja surutyöt menetetystä lajien monimuotoisuudesta. Edith Hammarin matkaaminen meren yli, suomen-/ruotsinlaivalla, kotien ja kulttuurien tutkimisen, sorron ja vastarinnan näyttämölle, ja samalla lähes utopistiseen paikkaan, jossa voit tulla omaksi itseksesi.

Thella Johnson, syntynyt 1979 Tukholmassa, on ruotsinsuomalainen toimittaja, kirjailija ja muusikko. Parhaiten hänet tunnetaan radiotoimittajana, sillä hän on työskennellyt muun muassa Ruotsin radion kirjeenvaihtajana Helsingissä. Muusikkona ja lauluntekijänä hän kuuluu Bottenviken-kollektiiviin, jonka hän perusti yhdessä Love Antellin ja Mattias Björkasin kanssa luomaan taiteeseen ja musiikkiin taiteellista vuoropuhelua yli Itämeren. Vuonna 2023 hän julkaisi ensiteoksensa, romaanin Fred (Rauha), joka kuvaa sodanjälkeisen ajan ihmisiä Suomessa ja Ruotsissa. Vuonna 2025 Samfundet Sverige-Finland myönsi hänelle Främjar-palkinnon panoksestaan maiden välisten suhteiden edistämisessä.

M/S Glömskans hav

Performanssiteos Tjörnedala konsthallissa 30. elokuuta 2025

Palmira Koukkari Mbenga ja Oméya Simbizi työskentelivät viimeksi yhdessä arvostetussa Voice-teatteriesityksessä Angereds Teaterissa vuonna 2024. Tjörnedala konsthallissa Unhon meri / Glömskans hav -näyttelyssä he luovat nyt yhteistyössä taide- ja musiikkikollektiivi Bottenvikenin kanssa uuden performanssiteoksen M/S Glömskans hav, jonka keskeisenä teemana on vähemmistökokemus ja ruotsinsuomalainen identiteetti. Teos saa ensi-iltansa näyttelyn avajaisissa Tjörnedala konsthallissa 30.8.2025.

Palmira Koukkari Mbenga, syntynyt 1989, on näyttelijä, näytelmäkirjailija ja toimittaja. Hänet on palkittu näytelmästä Voice (2024), jonka hän kirjoitti yhdessä Aurelia Dayn kanssa. Aiemmin hän on toiminut muun muassa kansainvälisesti menestyneen Young Royals -televisiosarjan käsikirjoittajana ja tehnyt kymmenvuotisen uran toimittajana mm. Ruotsin radiossa ja Dagens Nyheter -lehdessä. Hän käsittelee usein henkisyyteen, identiteettiin, hlbtqi+-kysymyksiin ja muiden vähemmistöjen kokemuksiin liittyviä teemoja.

Oméya Simbizi, syntynyt 2003, on näyttelijä ja ohjaaja. Hänet on huomioitu useista lyhytelokuvista, kuten arvostetusta debyyttiohjauksestaan elokuvassa Summer Nights Be Like (2024), ja 6 A -elokuva, jossa Oméya näytteli Minaa, on palkittu Guldbagge-palkinnolla. Näyttämöllä hän on työskennellyt sekä vapaassa taitelijaryhmässä että laitosteattereissa, mm. Riksteaternissa, ja syksystä 2025 lähtien Göteborgin kaupunginteatterissa. Teoksissaan hän käsittelee ryhmän ja identiteetin vaikutusta yksilöön.

Bottenviken:
Bottenviken-yhtye on saanut kriitikoilta kaikkialla Pohjoismaissa kiitosta debyyttialbumistaan Du och jag – ett rike – ett land (2023), jolla kuullaan ruotsalaisia tulkintoja suomalaisesta musiikista. Bottenviken on parhaillaan kiertueella Ruotsissa ja Suomessa.

Musiikkiartistit Love Antell, Mattias Björkas ja Thella Johnson perustivat Bottenvikenin tavoitteenaan saattaa yhteen suomalaisia ja ruotsalaisia muusikoita, taiteilijoita ja kirjailijoita vuoropuheluun yli Itämeren musiikin ja sanoitusten kautta. Musiikin julkaisemisen lisäksi yhtye on myös Ruotsin radion tunnustusta saaneen podcastin ja ohjelmasarjan Vi lyssnar på Finland – ett samtal om musik takana. Keväästä 2023 lähtien Bottenvikenillä on ollut konsertteja mm. Way Out Westissä Göteborgissa, Södra Teaternissa Tukholmassa ja Savoy-teatterissa Helsingissä. Vuonna 2025 he työstävät sekä käännöksiä että uutta materiaalia tulevalle konseptialbumille nimellä Pyramiderna i norr.

Bottenvikenin taiteellinen johto:
Love Antell on musiikkitaiteilija ja kuvataiteilija. Hän esiintyy sekä sooloartistina että Florence Valentin -yhtyeen solistina. Hän on esiintynyt palkitussa elokuvassa Laulu koti-ikävästä (Ingen riktig finne, 2013) ja Ruotsin televisiolle tehdyssä sarjassa Love i Finland (2015).

Mattias Björkas on muusikko ja kirjailija. Hän on Vasas Flora och Fauna -yhtyeen keulakuva ja lauluntekijä.

Thella Johnson on toimittaja, muusikko ja kirjailija. Vuonna 2025 hän toimii Tjörnedala konsthallin vieraskuraattorina.

Bottenvikenin muut muusikot:
Petter Bergander – piano
Koulutus Tukholman kuninkaallisen musiikkikorkeakoulun jazz- ja rockkoulutusohjelmassa. Johtaa Petter Bergander Trioa, jossa hän soittaa pianoa, mutta häntä voi kuulla usein myös yhdessä Nils Landgrenin sekä Lisa Nilssonin, Amanda Jenssenin ja Louise Hoffstenin kanssa. Petter esiintyy Bottenvikenin albumilla Du och jag – ett rike – ett land ja hän on myös mukana Bottenvikenin kiertueella.

Jonas Bleckman – cello
Koulutus Tukholman kuninkaallisen musiikkikorkeakoulussa. Soittanut vuodesta 2011 asti Ruotsissa ja kansainvälisesti eri kokoonpanoissa ja muun muassa Ale Möllerin, Mats Berglundin ja Helsinge Baroque Bandin kanssa. Jonas on mukana Bottenvikenin kiertueella.

Näyttelyä tukevat Kulturrådet, Region Skåne, Simrishamns kommun, Musik i Syd, Letterstedtska föreningen ja Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto